Tervetuloa elämääni. olen pitänyt tätä blogia aiemminkin, mutta tänään poistin kaikki vanhat merkinnät, toki sitten kun elämä taas on kantimissaan olisi hauska nauraa omille jutuilleen, mutta nyt ne ovat vielä liian lähellä ja päätin aloittaa alusta. tällä tarinalla on oikeastaan monta alkua. se alkoi vuosi sitten kun tuli yllätysero. yllätys siinä mielessä etten ollut mitenkään päin valmistunut siihen että toinen on halukas luovuttamaan. hankaluuksia oli siis riittänyt, olimme onnettomia ja hukassa. minä sain vakavista keskusteluista voimaa kehittää meitä ja korjata, toinen ei ollutkaan enää samaa mieltä. ja siitä alkoi tämä tasapainoilu. kun nyt jälkikäteen mietin näistä asioita, en muista paljonkaan. muistan etten yrittänyt estää häntä, pelkäsin että se karkottaa hänet kokonaan elämästäni. en myöskään uskaltanut sanoa aivan rehellisesti miten hajottavalta se kaikki tuntui, koska sillä hetkellä kun tajusin ettei enää olla tasapainossa tämän yhdessäolo halun kanssa, pakenin jonkinmoisen kuoreeni. en uskaltanut oikeastaan edes hengittää, koska pelkäsin niin hänen reaktiotaan. hölmöä, mutta minkä ihminen paniikkireaktiolleen voi. kadun oikeastaan jokaista ainoaa tapaa jolla olen koittanut tästä selvitä. itse tiedän onnistuneeni, Hänen silmissään taidan olla aikamoinen rämpijä. tämä on tarina siitä miten en ole päässyt irti eksästäni(eikä hänkään täysin minusta) ja siitä miten koitan rämpiä läpi näiden soiden kohti eheämpää, hyvää ,tasapainoista elämää. Aikaa on siis kulunut vuosi, ajoittain jo tuntuukin paremmalta. ongelma lienee siinä että hän on edelleen elämässäni, murto-osalla siitä miten hän aimmin oli elämäni, ja se tekee tästä entistä kipeämpää. minusta on kehittynyt masokisti tunneasioissa, kun rämmitään, niin rämmitään sitten kunnolla.

Järjissäni minut pitää perhe, lemmikki ja ihana työ, joka antaa paljon. työstä onkin tullut selviytymiskeino. lomia pelkään edelleen, samoin yksinäisiä iltoja. olen rakentanut itseäni päiviön öin ehjäksi ja huomannut ettei se käy käden käänteessä.  Olen koittanut kaikkea, mutta muistot ja itsesyytökset ovat painavina, pakottavina takaraivossa. Siksi päätin aloittaa tämän blogin alusta, josko se pitäisti nyt järjestykseen näitä tällä hetkellä mielessä pyöriviä ajatuksia, joista yritän saada kiinni. Edessä on loistava tulevaisuus!

Jotta ei menisi aivan synkäksi, lähellä sydäntäni on kodin asiat, desing, kaikenmoinen näpertäminen sekä urheilu ja terveellinen, laadukas ruoka, joten viihdyttelen teitä välillä muullakin, kuin potemillani sydänsuruilla- siitä tämä lähti, katsotaan mihin johtaa!